Info

Kennel Viekutus kasvattaa (joskus tulevaisuudessa) kotioloissa lapinporokoiria. Kasvatustyön tavoitteena on terve ja hyväluonteinen, rodunomainen lapinporokoira. Kennelliiton kasvattajakurssin suoritin 2014 ja kennelnimen sain 2015.

Koiria minulla on ollut vuodesta 1987, jolloin sain Veera-pinserin. Ensimmäinen lapinporokoirani Ottonen toimi työparinani Helsingin Etsintä- ja Pelastuskoirien hälytysryhmässä poliisijohtoisissa kadonneiden henkilöiden etsintätehtävissä. Olen osallistunut aikoinaan myös tottelevaisuuskokeisiin, agilitykisoihin ja palveluskoirapuolella käyttäytymis-, haku-, jälki- ja etsintäkokeisiin. Pelastuskoirapuolella lisäksi joukkuekatselmuksiin, kansallisiin raunio-, haku- ja jälkikokeisiin ja kansainvälisen puolen raunio- ja hakukokeisiin. Kuulun FRF-koiraryhmään ja olen valmiudessa oleva koiraryhmänjohtaja (CMC ja IRO). Koirien poropaimennustaipumusta olen testauttanut Porokoirakerhon poropaimennustestissä ja muita luonteen ominaisuuksia MH- ja luonnetesteissä. Koiranäyttelyissä toimin lähinnä kehäsihteerinä, mutta käyn silloin tällöin näytelmissä myös omien koirieni kanssa.

Laumaamme kuuluu tällä hetkellä 3 koiraa. Koiramme saavat kirmata vapaana aidatulla farmillamme Askolassa. Työpäivinä aikaa kuluu myös Stadissa kerrostalokaksiossa. Lauma kulkee mukanamme matkoilla, mökillä, retkillä ja retkivenereissuilla. Hyvien ystäviemme luona Näkkälässä vierailemme enemmän kuin mielellämme haistelemassa tunturituulia.

Koirillamme on oikeus olla perheenjäseniä, kulkea ihmisen mukana ja viihtyä vierellä, viekuttaa. Toivon, että kasvattinikin pääsevät rakastavaan kotiin, ihmisen parhaaksi ystäväksi. Kotiin, jossa ymmärretään koirien tarpeet ja annetaan johdonmukainen tapakasvatus.

Lapinporokoira on keskikokoinen paimenpystykorva - säänkestävä ja helppohoitoinen, suomalaisiin olosuhteisiin muovautunut peruskoira. Yksilöiden välillä on eroja ominaisuuksissa ja aktiivisuudessa; jotkut yksilöt ovat toimeliaampia ja vaativat enemmän liikuntaa ja virikkeitä. Lammaspaimeniin verrattuna lapinporokoira on usein itsenäisempi ja herkkähaukkuisempi. Lapinporokoira on kieltämättä onnellisimmillaan maalla puuhastellessaan. Toki se sopeutuu ihmisen mukana myös kaupunkiin, kunhan sen puuhastelu- ja liikunnantarpeesta huolehditaan. Lapinporokoiran kanssa voi halutessaan harrastaa eri lajeja. Mestaruustasolla kilpailemisesta haaveileville löytyy kuitenkin muista roduista todennäköisemmin kilpailutoimintaan soveltuvampia vaihtoehtoja.

Etsin ajoittain yhteistyökykyisiä sijoituskoteja.

Otathan yhteyttä, jos olet kiinnostunut kasvateistani ja/tai sijoituskoirasta. Yhteystiedot etusivulla.



Jäsenyyteni